Virallinen ohjelma on ohi, mutta olen sopinut Michaelin kanssa menevämme aamupäivästä katselemaan vielä kauppoja. Kyyti lentokentälle lähtee 14.30, joten aikaa on vielä hyvin. Lopulta meitä on yhteensä neljä henkeä katselemassa paikallisia käsitöitä ja myöhemmin liittyy vielä pari henkeä mukaan paikalliseen ostoskeskukseen. Tainno paikallinen ja paikallinen. Lähinnä länkkäreitä täynnä oleva mall, jossa hintatasokin on sen mukainen. Ostoksia emme juuri tee, mutta ajanvietto uusien ystävien kanssa on kuitenkin mukavaa. On kiva saada kaikki irti tästä lyhyestä ajasta.

Lentokentälle menemme hyvissä ajoin ja saamme Marin kanssa vielä kokea paikallisen toiminnan. Tai toimimattomuuden. Yritimme upgreidata ensimmäisen lentomme economy luokasta economy comfortiin, mutta palvelu on niin hidasta ja systeemit ei toimi, että aika loppuu kesken. Puolitoista tuntia siis periaatteessa vain odotimme ja lopulta meidät juoksutetaan lähtöportille. Samassa hässäkässä he unohtavat leimata passeihimme lähtöleimat ja siinä sitten juostaan edestakaisin. Lopulta koneeseen päästyämme ei meillä edes ole niitä comfort paikkoja joten alkuperäisillä paikoilla päädymme matkustamaan. Ei tällä loppujen lopuksi ole väliä, meitä lähinnä naurattaa. No minä ehkä vähän panikoinkin.

Kotiinpaluu on haastavaa. On jotenkin vaikea palata omaan elämään, kun on nähnyt Afrikan vaikeudet. Vaikeita asioita olen kyllä nähnyt ennenkin, mutta jostain syystä tämä kerta on erilainen. Nämä ihmiset ovat valtavan rohkeita ja vahvoja. En viikon aikana ole kuullut juurikaan mitään kitinää tai valitusta edes isoista asioista. Tuntuu jotenkin kummalta palata omaan krumeluuriin elämään, kun osa ystävistä jäi kuitenkin jatkamaan hökkelielämäänsä. 

Jos koskaan pääsen Namibiaan uudestaan, olen varmasti yhteydessä ystäviini Manwussa ja lähden heidän kanssaan recruittaamaan jäseniä bussipysäkeille aamuyöstä. Michaelin kanssa oli myös puhetta reissusta Windhoekin ulkopuolelle esimerkiksi telttailemaan. Namibiassa on vielä paljon nähtävää.