Aamulla keräännyimme Manwun kokoustilaan pitämään hankkeen tämän vaiheen päätöspalaverin. Tarkoituksena on purkaa viikon tapahtumat ja kerrata hyvät ja huonot puolet.

Kaikilla on samankaltaisia ajatuksia. Ohjelma on ollut hyvä ja kaikki ovat viihtyneet. Huonoja puolia ovat vain pari aikataulullisesti haastavaa hetkeä, jolloin olisi ollut kiva keskustella enemmän, mutta aika tai energia ei ole siihen riittänyt. Isoimpina highlightteina olivat kommunikaatio-ongelmista huolimatta recruittaaminen aamuyöllä sekä tehdasvierailu ja siellä saavutettu yhteys työnantajan kanssa. Olemme kaikki oppineet toinen toisiltamme ja hyviä ideoita on lennellyt siellä täällä. Tämä oli myös ensimmäinen kerta Namibiassa, että paikallinen liitto kutsutaan mihinkään suurlähetystöön puhumaan. Vierailumme myös uutisoitiin, joten olemme saavuttaneet paljon.

Vaikka me insinöörit erosimme vähän muista liitoista, on kaikilla silti mielenkiintoa oppia myös meidän toiminnasta. Joissain asioissa voimme olla esimerkkinä, koska meidän sopimukset ja edut ovat Suomessakin erityisen hyvällä tasolla. Yksi kiinnostuksen kohde on Manwulla myös meidän opiskelijatoimintaan ja varsinkin valmistuneisiin.

Tilaisuuden lopuksi siirrettiin hankkeen vetovastuu filippiiniläisille, koska seuraava osio järjestetään Filippiineillä Manilassa ja sen läheisyydessä maaliskuun lopussa. Keskustelimme vielä hieman tuon vaiheen mahdollisista aiheista ja siihen liittyvistä toiveista.

Kun työt oli tehty, oli aika rentoutua ja suuntasimme kaupungin ulkopuolella olevalle Heja Game Lodgelle. Siellä söimme lounaan ja osallistuimme safariajelulle. Afrikan eteläiset valtiot eivät ole saaneet kunnollista sadetta 2-3 vuoteen ja luonnosta sen kyllä näkee. Kaikkialla on järkyttävän kuivaa ja vihreitä lehtiä ei näy juuri missään. Tämä tietysti aiheuttaa sen, että eläimet joutuvat etsimään järkeviä elinolosuhteita kauempaa, emmekä alkuun meinanneet nähdä muita eläimiä kuin villisikoja. Onneksi pieni kirahvien ryhmä sattui kuitenkin matkallemme sekä muutamat antiloopit. Safari kesti lopulta varmaan kaksi tuntia ja kuvia tuli otettua melko paljon.

Illallinen syötiin kaupungin keskustassa. Alkupaloiksi tarjoiltiin mm. paistettuja ötököitä ja lampaan sisälmyksiä. Nam! Pidimme myös jäähyväispuheita ja saimme Manwulta pienet lahjat. Tilaisuuden päätteeksi kokoonnuimme television ääreen katsomaan uutislähetystä suurlähetystövierailustamme.

Porukka on todella väsynyttä ja itsekin haluaisin mieluiten nukkumaan, mutta kun kutsu käy paikallisille jatkoille Katuturaan, en voi kieltäytyä. Tämä on niin autenttista, etten koskaan voi pelkkänä turistina kokea samaa. Katuturassa menemme hökkeleiden keskellä paikalliseen baariin, jossa myydään ilmeisesti myös ruokatarvikkeita. Tilassa on muutamia pöytiä, ja tasanteita, joissa istua. Seinustalla on peliautomaatteja ja keskellä lattiaa pienennetty biljardipöytä normaalia pienempine palloineen. Yksi olut maksoi noin euron ja meille tarjolla oli myös viskiä. Alue ei kuitenkaan ole lainkaan turvallinen, joten baarin ulkopuolelle emme saaneet mennä yksin, vaan aina jonkun paikallisen seurassa. Vessa oli ulkona, mutta toimi kuten mikä tahansa pönttö. Ilta on huikea päätös reissullemme ja haikein mielin jätämme jäähyväiset valtaosalle uusista ystävistämme. Hotellilla hyvästelemme vielä filippiiniläiset, heillä on aikainen herätys ja lähtö kotiin seuraavana aamuna. Me suomalaiset ehdimme vielä vähän shoppailla ennen lentokentälle lähtöä.