Tässä se onkin ollut selittäminen, kun en alusta asti itsekään ollut täysin selvillä vastauksesta. 

Eräänä tiistaina satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja kuulin mahdollisuudesta osallistua ilmaiselle matkalle Namibiaan tekemään järjestötoimintaa ja ansionmenetyksetkin korvattaisiin. Laitoin samana iltana sähköpostin asiasta ja tiedustelin yksityiskohtia reissusta ja ilmoitin suuren mielenkiintoni. Seuraavana päivänä ennen lounasta juttelinkin jo puhelimitse liiton henkilön kanssa ja pari tuntia siitä saskin henkilön kanssa. Enää piti varmistaa työnantajalta suostumus, selvittää koiralle hoitopaikka ja homma oli valmis. Huhhuh.

Matka kestää vain viikon ja tuohon aikaan on kalenterimme tungettu aivan täyteen mielenkiintoisia tapahtumia. Menomatkalla pysähdymme Etelä-Afrikassa ja pääsemme ihastelemaan Johannesburgia parin päivän ajan. Vierailemme myös paikallisten liittojen tiloissa. Namibiassa Windhoekissa pääsemme näkemään paikallisen liiton toimintaa konkreettisesti työpaikoilla, teemme yhdessä paikallisten kanssa workshopeja sekä lounastamme Suomen suurlähettilään kanssa suurlähetystössä. Reissun lopuksi menemme myös katsomaan eläimiä eräällä ranchilla.

No miksi minä pääsin mukaan? Meitä lähtee kuitenkin vain neljä henkilöä kahdesta liitosta, kaksi kustakin, sekä kolme Filippiineiltä. Muutamia perusteita ovat ainakin nämä: olen rakennusalalla, nainen, toiminut luottamusmiehenä, tehnyt vankkaa järjestötyötä opiskeluaikanani sekä valmistuneena, tosi hyvä tyyppi ja toimin aivan pirun nopeasti tämän mahdollisuuden suhteen. Jotkut on jo ehkä kyseenalaistaneet tätä valintaa ja syynä sille on varmaankin suomalaisille niin tyypillinen kateus. Ja varmaan kateus myös siitä rohkeudesta, joka minulla on hypätä tuntemattomaan. Pyh, sanon kuitenkin heille; minä olen todellakin ansainnut tämän!

Tänään lähtee lento Helsinki-Vantaalta Pariisiin ja siellä on vaihto Johannesburgiin. Pidempi lento kestää melkein 11 tuntia ja oli kiva kuulla että meille on hankittu Economy Premium -paikat. Käsimatkatavaroihin pakkaan myös lankoja ja puikot, niin voin neuloa ainakin yhden parin jättimenestykseksi nousseita tennarisukkia.