Ah, ihana Namibia! Lämpötila on kohdillaan ja meidät otetaan sydämellisesti vastaan Manwun tiloissa. Aamunavaukseksi laulamme yhdessä käsikädessä Solidarity forever -laulun ja käymme läpi perinteiset henkilökohtaiset esittelyt. Väkeä on paikalla kiitettävästi, liiton johtajasta luottamusmiehiin ja siltä väliltä. 

Vietämme aamupäivän katsellen toinen toistemme esityksiä osallistuvista liitoista. Manwu aloittaa esittelyllään. On kiva huomata, että täälläkin keskitytään samankaltaisiin asioihin kuin kotona. Esimerkiksi naisten asema, johon on myös luotu kehityssuunnitelma ja tavoitteet. Myös opiskelijatoiminta, nuoret ja työttömät ovat tärkeitä. Toisaalta toiminta on myös kovin erilaista. Tessit neuvotellaan työpaikkakohtaisesti ja se aiheuttaa myös liittojen välistä taistelua. Manwun on saatava 50% + 1hlö jäsenekseen kyseisellä työpaikalla, jotta he pääsevät sopimaan. Ja sama työ on tehtävä kaikilla työpaikoilla. Samantyyppinen systeemi on Filippiineillä. Filippiinojen lempiesimerkki on Coca-Cola; 17 tehdasta ja 52 tessiä.. Melko työlästä ja työnantajat tykkäävät. "Divide and conqeur". Tämä ei voi olla työntekijän kannalta hyvä juttu. Kauhulla mietin kotosuomen keskusteluja paikallisen sopimisen lisäämisestä. Ei herranjestas, menkää katsomaan näihin maihin, mitä se äärimmillään aiheuttaa ja jutellaan sitten asiasta lisää. Ainoa kansallinen tes Namibiassa on rakennusalalla.

On kysymysten vuoro. Huomasin saman Etelä-Afrikassa Numsan vierailulla kuin täällä, että kysymyksiä halutaan aina kuulla useampi kerralla ja sitten vastata niihin kootusti. Ei siis kysymys, vastaus, kysymys, vastaus, ... Ja kysymyksiähän meillä oli paljon, hyvä niin! PMA (Philippine Metalworkers Alliance) pitää myös oman shownsa sekä Suomesta Metalliliitto. Minä esittelin lopuksi Insinööriliiton pikaisesti. Emme ihan kuulu samaan kastiin näiden muiden kanssa, vaikka perspektiiviä voimmekin antaa. Myös Namibiassa insinööreillä on asiat melko hyvin ja he voivat "valita" työpaikkansa. Täysin eri tilanne on sitten metalliduunareilla.

Vuorossa on lounas Manwun tiloissa, jonka jälkeen suuntaamme pienelle sightseeing kierrokselle. Pyörimme minibussilla Katutura alueella, näemme hökkeliasumuksia, pysähdymme paikallisella marketilla maistamaan Namibian lihaa ja lopuksi käymme museossa katsomassa Namibian historiaa itsenäistymisen ajoilta. Vilahtelee siellä kuvissa Martti ja Tarjakin! Näiden valtioiden historiat ovat olleet raakoja eikä museoissa sitä ole peitelty.

Vasemmanpuoleisessa liikenteessä liikkuu enimmäkseen valkoisia autoja ja todella paljon pick-up truckeja. Liikennemerkeissä näkyy vivahteita saksan kielestä. Katujen nimet voivat esimerkiksi olla yhdistelmä englantia ja saksaa. Ohituskaistat toimivat siten, että vasemmalle puolelle ilmestyy lisäkaista, jolle hitaampien on siirryttävä. Nopeammat voivat siten porskuttaa vain suoraan. Eli täysin päinvastoin kuin kotona.

Illalla meille on vielä järjestetty Welcoming Dinner, jonne on kutsuttu meidän lisäksi 20 henkilöä; Manwun henkilökuntaa ja luottoja. Iso poppoo pitkässä pöydässä ja ruokailu on hoidettu buffet tyylisenä (kuten lounaammekin). Päivä on ollut pitkä ja huomaan illallisen aikana patterieni loppuvan aivan täysin. On vaikea keksiä juteltavaa, vaikka se olisikin mukavaa. Onneksi ilta ei kuitenkaan veny myöhään ja pääsemme aikasin hotellille nukkumaan.